Päivällä kun kävin kirjastossa lainailemassa hieman elokuvia törmäsin vanhaan koulukaveriini Pekkaan. Oli hiihtolomalla. Olin jo unohtanut koko miehen. Mukiinmenevän näköinen vesseli. Pekka oli yläasteella ja silloin mielestäni jo lähes aikuinen.
Oli lämmin syyspäivä joskus hiivatin kauan sitten. Kuljin koulumatkan metsän läpi – niin tekivät kaikki muutkin. Olin hieman unelmointiin taipuvainen ja kerrankin unohdin mennä kouluun kun jäin katselemaan varisten touhuja.
Pekka tuli myös koulusta ja käveli rinnalleni, laittoi kätensä hartioilleni ja alkoi jutella kaikenlaista. Tuntui hyvältä olla Pekan otteessa. Sitten hän kysyi hieman kehottaen että menisinkö makuulle maahan niin hän näyttäisi minulle jotain. Olin epävarma, uskaltaako sitä nyt mennä maahan makaamaan. Pekka jatkoi että mene nyt vaan ja piti minua hartiasyleilyssään. Hieroi munaskuitaan samalla.
Sitten se kaivoi taskustaan kortsun ja näytti sitä minulle. Olin kuullut kortsuista ja tiesin mihin ne laitetaan. Pekka sanoi, että pidäpä tätä ja aukoi sepalustaan napituksesta ja veti esiin makkaran näköisen kapineen. Vaikka olin vasta ehkä yhdeksän kymmenen ikäinen alkoi minullakin seisoa. Pekka repäisi kortsupakkauksen auki hampaillaan, painoi mun käden omalle kalulleen ja arvata saattaa että pää oli sekaisin. Laittoi kortsun käteeni ja käski vetää sen kullinsa päälle. Se jatkoi sitä ”mene maahan” juttuaan, mutta en totellut, sillä minua pelotti. Lähdin juoksemaan pakoon ja Pekka jäi sinne metsään muna kädessään.
En minä eikä hän koskaan maininnut tai antanut ymmärtää että muistaisimme tapahtuman.
En usko että Pekka on lapsiin menevä. Se oli nuoruuden ja hänenkin lapsuuden intohimon toteutumisyritys. Myöhemmin kun itse tulin sukukypsempään ikään minulla oli pari vuotta nuorempi ”rakastettu”, jonka kanssa vain painittiin ja painittiin, niin että kotona jengi oli ihan raivoissaan kun huoneestani kuului aina kamala mekkala Joukon ollessa paikalla. Jouko oli mun salainen rakkaus aina siihen saakka kunnes lähdin maailmalle opiskelemaan. Ja Joukokin ”rakasti” minua vaikkei ollutkaan homo. Oltiin melkein aina yhdessä.
Kirjastosta tarttui mukaani myös yksi alan kirja Suomalainen perenna käsikirja. Pikainen selailu lupaa mielenkiintoisia hetkiä lajien ja lajikkeiden parissa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti